Ikävä

Maanantai 22.6.2020 klo 18.55 - Jaana

Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä

ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,

kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen

ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua

etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi.

Ole hiljaa.

Sulje silmät.

Hengitä.

Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.

En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa.

Surua

Perjantai 19.6.2020 klo 18.04 - Jaana

Meille tulikin surullinen Juhannus. Helmi lähti tervujen taivaaseen keskiviikkoiltana. Helmi oli nirsoillut pari kuukautta syömisessä, mutta en siitä ollut huolissani, koska aina kun hällä oli juoksut tai valeraskaus, niin söi huonommin. Juoksut hällä oli huhtikuussa. Ja leikki sekä oli muutenkin ihan reipas. 

Keskiviikkoaamuna vielä toi miulle palloa, mutta kun tulin töistä niin vastassa olikin horjuva ja poissaolevan tuntuinen koira. Ajattelin, että hällä on nestehukkaa kun oli niin kuuma ilma. Sain onneksi samalle illalle eläinlääkäriajan. Koronan takia en voinut olla itse siellä paikalla, kun lääkäri tutki ja otti verikokeita. Helmillä todettiin olevan munuaisarvot todella huonot, että mitään ei oikeastaan ollut enää tehtävissä. Pääsin sitten sinne sisälle vielä hyvästelemään Helmin ja halusin olla paikalla, kun hänet vaivutettiin ikiuneen. Helmi lähetettiin tuhkattavaksi ja hänen uurna haudataan sitten mökille isoäiti-Caron viereen. 

Kotona sitten Siru ja Armi kävivät vuorollaan Helmin pedin vieressä seisomassa ja tuijottivat vähän aikaa tyhjää petiä. Taisivat ymmärtää asian paremmin kuin mie, koska en vieläkään oikein tajua.... kaikki tapahtu niin nopeasti. Olen tosi surullinen ja väkisinkin mietin, että jäikö miulta jotain huomaamatta.

Kiitos kasvattaja-Tuulalle ihanasta tervuliinitytöstä, jonka sain pitää liian lyhyen ajan. Iso Kiitos myös työkaverilleni Helelle, joka ystävällisesti kehtasi vielä työpäivän jälkeen lähteä meitä viemään kaupunkiin. Tässä vielä viimeisin kuva Helmistä toukokuun lopulta.