Sairauskertomusta...

Kaksi viikkoa sitten Caron ruokahalu huononi ja oksenteli muutaman kerran, luulin että on joku pöpö mahassa ja annoin maitohappobakteereja ja syötin viiliä ja riisiä. Vatsaan ilmestyi punasia läiskiä ja alaleuka sekä peppureiän ja pimpsukan ympäristö oli turvoksissa... ja sitten ilmestyi ne pallukat kaulaan. Viikonloppuna soitin päivystävälle lekurille, ei ottanut meitä vielä sinne, mutta jos koira ei saa henkeä tai muuten kunto romahtaa, niin sitten soittoa uudelleen, muuten soittaa sitten maanantaina omalle lekurille. Se viikonloppu mentiin sitten viilin voimalla ja mie kuuntelin öisin koiran hengitystä.

Maanantaina sitten soitin omalle lekurille ja onneksi päästiin melkein heti. Miun toinen veli meitä kuletteli, kun miekii olin töissä ja kesken työpäivän reissattiin... lekuri sitten tutki ja mittasi kuumeen, kuumetta oli 39,2  ja sitten löysi lisää niitä turvonneita pallukoita takajaloista ym. ja totesi, että todennäköisesti se on imusolmukesyöpä :( .........  mutta jos haluan täyden varmuuden, niin sitten pitäisi ottaa koepala.

Päädyttiin sitten ensin lääkekuuriin ja sen jälkeen katsellaan missä mennään. Antoi benisiliini- ja kortisoonipiikit. Ja mie jatkan sitte antamalla lääkekuurit loppuun. Ja sovittiin, että lähettelen välillä viestejä, miten lääkkeet auttaa. No ruokahalu palasi tosi nopeasti, mutta kun Caro oli laihtunut ja mahalaukku pienentynyt, niin en voinut isoja annoksia antaa.

Nyt kun lääkkeitä Caro on kohta saanut viikon, niin koira on ihan kuin ennen, vauhtia riittää :) ...alaleuan turvotus on hävinnyt kokonaan ja värkitkin alkaa olla normaalit, läiskät vatsasta ovat haalistuneet ja mikä tärkeintä, ne pallukat kaulassa ovat pienentyneet ...

Viime viikon maanantai oli kamala, kun tuli miun eka koira mieleen, jolla ei ollut elinaikaa kuin pari kuukautta taudin toteamisen jälkeen ja nyt tietysti myös ajattelin, että Caro lähtee ja nopeasti ...voi sitä itkun määrää :(

Onneksi miulla on paljon koiramaisia ihmisystäviä, joiden tsempitys oli tosi tarpeen. Nyt sitte mennään päivä kerrallaan, vaikka tällähetkellä Carolla ei ole hätää, mutta aika näyttää. Nautitaan jokaisesta yhteisestä hetkestä :)

Kuvia toipilaasta.

Lisätty 8.9.

Caron lääkeannostuksesta tuli vähän takapakkia. Aloin antamaan pienempää annosta kortisonia maanantaina, niin pari päivää meni hyvin, mutta keskiviikkona olivat pallukat alkaneet kaulassa taas isontumaan :(... ne olivat jo välillä vain herneen kokoiset. Muuten ei ollut mitään hätää. Nyt sit mennään taas isommalla annostuksella ja edelleen päivä kerrallaan. Pikkuhiljaa olen isontanut ruoka-annoksia. Nyt olenkin antanut kahden annoksen sijaan kolme, kun ei niin paljoa ole voinut kerrallaan antaa. Miulla on enää viikko töitä ja sit alkaa loma...