Caron oma tahto

Eilen aamulla Caro ei syönyt kaikkea ruokaa, vaan noin kolmasosa jäi kuppiin. Lääke oli siinä seassa, joten en tiedä saiko koko annosta. No Caro oli paljon reippaampi eilen, leikittiin pallolla pihalla ym :) ...päiväannoksen söi hyvin, siinä ei ollut lääkettä. Iltaruoan seassa taas oli lääke ja sitä vaan vähän nuuhki ja meni pois, mutta söi sitten papuja kuivana ja viilin viilinä.

Caro vaan vissiin päätti, että hän ei halua olla lääketokkurassa. No sain kuitenkin iltaviilin seassa annettua puolikkaan tabletin, koska eihän sitä lääkitystä ihan ykskaks voi lopettaakaan. Yö meni todella hyvin, miekii sain nukuttua paremmin. Caro ei ole kertaakaan miua herättäny yöllä, että pitäis päästä ulos. Mut mie oon kuitenkin nukkunu aika huonosti ja kuulostellu, että jos sillä ois hätä.

Tänään aamulla ei taaskaan kelvannut ruoka, mutta söi viiliä johon pistin puolikkaan tabun sekaan. Ja sitten myöhemmin pyöritteli namipalloa innoissaan. Päivällä pihalla taas pelattiin pallolla ja tehtiin pieni kävely metsässä eikä Caro ontunut yhtään. Jalka sekä kuono ovat vielä turvoksissa, mutta ne eivät haittaa.

Tiedänhän minä sen, että isommalla lääkityksellä saattais elämä olla vähän pidempi, mutta lopputulos on kuitenkin se sama. Joten olen Caron kanssa samaa mieltä, että me mennään pienemmällä annoksella, koska mieluummin mie katselen loppuajan pirteämpää koiraa, kuin lääketokkurassa olevaa ja suurimman ajan nukkuvaa koiraa. Ja näyttää tuo koirakin nauttivan taas, kun jaksaa leikkiä ja vähän kävelläkin pihalla.

Ei se elämän pituus vaan se elämän laatu <3