Siru 8 viikkoa

Perjantai 30.11.2012 klo 15.21 - Jaana

Tänään Siru on nähnyt elämää kokonaiset kahdeksan viikkoa :) ... kaikkea uutta on pienen koiran elämään tullut. Lunta oli hieman satanut toissa-aamuna... eipä se paljoa hetkauttanut ja tänään sitä satoi oikein kunnolla. Siellä mennä viipotti lumessa pieni musta .... nyt mie ainakin löydän sen tuolla pihalla iltahämärällä, kun on valoisampaa...

Korvat on tänään pysyneet pystyssä... siis kummatkin, kun tuo toinen oli eilen vielä lerpallaan. Oman nimensä Siru jo tietää... ainakin juoksee lujaa luokse, kun sanon Siru :) Kovin on vauhdikas neito. Hyppimisen ja pureskelun poisjääntiä opetellaan ja ei noita pisujakaan niin hirveästi ole sisälle tullut. Pikkuhiljaa uuden opettelua ... vähän jo istumista harjoiteltu ;) Mutta leikkiminen on sitä pennun työtä... sitä tehdään ja paljon yhdessä lattiatasossa :)

Pienen koissun kotiutumista

Tiistai 27.11.2012 klo 16.12 - Jaana

Huomaa, että Siru on jo hyvin kotiutunut meille. Sisällä mennään reippaasti huoneesta toiseen ja pihalla painellaan sellasta kyytiä, että hyvä kun jalat kerkiää mukana :) Ohi meneviä autoja katsellaan hyvin tarkkaan ja paikallaan istuen, että mitäs metelöiviä hökötyksiä nuo onkaan.

Tänään leikattiin kynnet, putsattiin vähän korvia ja katsottiin hampaat... kaikki meni hienosti... pikkuneiti oli sen verran väsynyt, että sain tehdä mitä vaan. Kaulapantaa ollaan nyt kahtena päivänä pidetty vähän aikaa, ensin sitä kovasti rapsutteli, mutta tänään jo antoi olla paremmin.

Tänään olikin kiva ilma... aurinko vähän näyttäytyi ja sain otettua pihalla kuvia. Pieni metsäkävelykin tehtiin. Kiva on seurata pienen pennun tekemisiä, kun maailma on ihmeitä täynnä ja kaivonkannella on kiva tähystää :)

Siru tuli taloon :)

Sunnuntai 25.11.2012 klo 13.22 - Jaana

No niin eilen se sitten vihdoin tapahtui, että haettiin miun veljen kaa pikku Siru meille. Matkalla välillä vähän itki, mutta loppumatkalla veteli unia peppu auton penkillä ja pääpuoli miun sylissä. Pihalla teki pisun ja sai pienen juoksuhepulin :) ....sisällä olikin sitten paljon ihmettelemistä.

Leikittiin ja välillä hän nukkui ja sitten välillä käytiin ulkona... useammankii kerran. Eilen ei tullut yhtään pisua saati kakkaa sisälle. Yö meni todella hyvin, Siru nukkui miun tekemässä pahvilaatikkopedissä, jossa oli pehmusteet ja ensikodista mukaan saatu käytetty pehmolelu unikaverina... siinä oli sisarusten hajuja. Ei kuulunut itkua eikä käynyt kertaakaan pisulla yön aikana.

 Aamulla sitten vähän kerkis pisua tulla lattialle, kun miulla meni sukkien laittoon liian kauan aikaa :) ...mut loput pisut teki pihalle samoin kakat. Tänään ollaan taas käyty monta kertaa ulkona, mutta kun on niin sateista ja harmaata, niin ei siellä kauaa kehtaa olla, eikä saa oikein hyviä kuviakaan. Sisällä olen sitten ottanut kuvia.

Me saatiin mukaan pentupaketti ... sieltä löytyi vaikka mitä... leluja, purujuttuja, hihna, panta ja kaikenlaista muutakin sekä nukkuma-alusta, jonka päällä Siru nukkuu tuossa yhdessä kuvassa. Mukaan saatiin myös evästä ja pari vanhaa pehmolelua, joissa oli sitten sisarusten hajuja, ettei ole niin ikävä sekä tietysti kelpien "käyttöohjeet" :) Kiitos Leenalle ja Tuulalle "pienestä" pentupaketista ja tietysti kiitos myös tästä pienestä onnen sirpaleesta ...on hän vaan niin ihana <3

Pieni onnensirpale

Perjantai 9.11.2012 klo 17.28 - Jaana

Miullahan on tarkoitus ottaa Caron lapsenlapsi, mutta parhaimmassakin tapauksessa joutuisin odottamaan 4,5 kuukautta, se sai miut paniikkiin.... ajatus siitä, että viettäisin koko pitkän talven ilman koirakaveria .... äääh se oikein kuristi miua kurkusta.....

Viikko sitten perjantaina mieleeni tuli, että Caron kasvattajallahan on tällä hetkellä kelpien pennut... hmmm mitäpä jos.... se ajatus pyöri miun päässä eikä jättänyt rauhaan, joten lähetin Tuulalle varovaista viestiä, että oiskohan sillä vielä kelpien narttupentua vapaana..... vastaus tuli, että on yksi (jälkeenpäin Tuula kerto, että oli aika yllättynyt ja säikähtänyt, että mitä ihmettä se Jaana nyt meinaa, eikö se enää Meemin pentua haluakaan) ...mut sit mie lähetin uutta viestiä, että mitäs jos mie nyt ottaisin kelpiepennun ja sit ku Meemi saa pennut, niin sitten myös tervupennun, että kuulostaako kahelilta :) ...no ei kuulemma ....hihhihhiiii. Ajatus kahdesta koirasta johtuu siitä, että en enää halua tilannetta, jossa olisin ilman yhtään koirakaveria.

Joten miulle on nyt sitten parin viikon päästä tulossa australiankelpietyttö viralliselta nimeltään Bestseller Riwi-Riwipuwa. Kutsumanimikin on jo keksitty... yhtenä yönä, kun ei uni tullut silmään, niin sitä mietin ...ensin yritin vääntää R-kirjaimella alkavaa, mutta sitten se ykskaks vaan välähti... hän on Siru - pieni onnensirpale <3 ....  miun onni, että Tuulalla oli vielä se yksi pentu vapaana, vaikka sitä oli kyselty ( jostain kumman syystä Tuula oli vaan odottanut jotain.... jännästi asiat loksahtaa kohilleen ).

Miulla on vielä kova ikävä Caroa ja toivon, että tää pikkuinen auttaa miua siinä surussa. Jos jotain ei miun ratkaisu miellytä, niin se on sitten hänen ongelmansa ei miun ... miulla riittää rakkautta muillekin kuin belggareille ja onhan miulle toivottavasti ensi vuonna tulossa myöskin se Caron lapsenlapsi.

Niin ja pitäähän miulla aina välillä olla se yks musta koira, niin pysyy miun koiramainen maailma tasapainossa ;)

Kuvassa Siru tänään 5 viikkoa vanhana ja alakuvassa Siru ja sisarukset :) Kuvat on ottanut äitikoiran omistaja Leena.

Caron muistolle <3

Sunnuntai 4.11.2012 klo 13.37 - Jaana

Nyt on viikko vierähtänyt Caron poismenosta. Kovin on tuntunut yksinäiseltä ilman parasta ystävää. Alkuviikko olikin aivan kamala ...itkua... itkua ja taas itkua... olin myös tosi väsynyt. Onneksi sain yöt nukuttua suht hyvin, oli sen verran univelkaa.

Caroa on kauhea ikävä ja itkua tulee vielä, mutta ei niin usein... tosin se itku tulee joskus aivan yllättäen ihan missä vaan... esim. kaupassa. Lenkillä olen yrittänyt käydä maantiellä, mutta kyl se on aika onnetonta ilman koiraa. Parempi pyöriä tässä lähimaastossa ja metsässä, jossa voi sitten itkeä tihrustaa mielensä mukaan.

Miun siskon lapsille ja veljien lapsille Caro ei ollut pelkkä tädin koira, vaan karvainen serkku :) Joskus aikoja sitten, kun siskon nuorempi poika oli pieni ja kävi äitinsä kanssa meillä, niin hän kerran kysyi, että onko Fuga hänen serkku... mie vähä mietin ja sanoin, että joooo kyl se on :) ...ja siitä lähtien on miun koirat olleet lapsien karvaserkkuja <3

Carolla on nyt hyvä olla ja siitä olen onnellinen. Caro pysyy aina miun sydämessä ja miulla on paljon ihania muistoja ja kuvia ym.

Iloakin on miun elämään tulossa, mutta siitä kerron sitten toisella kertaa.