Surun päivä :(

Viime kirjoituksen jälkeen Caron syöminen huonontui ja eilen ei syönyt enää muuta kuin viiliä. Mutta silti halusi kävellä metsässä vielä eilenkin ja leikki pallolla. Perjantaina kun leikittiin, niin Caro taas kipristi nenää niinkuin aina kun kyttää, että milloin pallo liikkuu ... miua alkoi ensin naurattamaan ja samantien se muuttui itkuksi, kun tajusin kuinka ikävä miulle tulee... Caro vähän aikaa miua katteli ja tuli sitten miua lohduttamaan... pökki miua kuonolla, että ei mitään hätää...

Eilen jo päätin, että maanantaina soitan eläinlääkärille ja se päätös vähän helpotti oloa. Sitten eilen illalla kymmenen aikaan, kun oltiin lähdössä iltapissille, niin Caro ei päässytkään omin avuin ylös makuulta ...mie sitte autoin hänet jaloilleen ja pysty ite sitte kävelemään. Mutta oli ressukka aika hämmentynyt.

Caro nukkui yön miun sängyn vieressä ja mie välillä rapsuttelin ja silittelin häntä, välillä oltiin "käsi kädessä" eli Caron tassu oli miun kädessä.... Nukkui välillä ihan rauhallisesti. Ja aamulla söi viiliä ja teki tarpeensa, mutta piti auttaa jaloilleen. 

Aamulla viestittelin meidän eläinlääkärille ja sovittiin, että hän tulee tänään puolenpäivän aikaan antamaan Carolle viimeisen piikin. 

Kiitos Caro, että saatiin siun oman tahtosi mukaan nauttia näistä loppupäivistä lähes viimeiseen saakka. Tänään olit niin väsynyt, mutta kun lekuri tuli, niin johan pääsit itse jaloillesi ja vähän haukuitkin....

Ja iso Kiitos Kirstille Caron hyvästä hoidosta.

Nyt Caro nukkuu meidän mökillä Fugan ja Wilman välissä. Miulla on kauhee ikävä ja meidän talo tuntuu niin tyhjältä .... mutta joskus vielä meillä tepastelee Caron lapsenlapsi.... sitä odotellessa....