Caron muistolle <3

Nyt on viikko vierähtänyt Caron poismenosta. Kovin on tuntunut yksinäiseltä ilman parasta ystävää. Alkuviikko olikin aivan kamala ...itkua... itkua ja taas itkua... olin myös tosi väsynyt. Onneksi sain yöt nukuttua suht hyvin, oli sen verran univelkaa.

Caroa on kauhea ikävä ja itkua tulee vielä, mutta ei niin usein... tosin se itku tulee joskus aivan yllättäen ihan missä vaan... esim. kaupassa. Lenkillä olen yrittänyt käydä maantiellä, mutta kyl se on aika onnetonta ilman koiraa. Parempi pyöriä tässä lähimaastossa ja metsässä, jossa voi sitten itkeä tihrustaa mielensä mukaan.

Miun siskon lapsille ja veljien lapsille Caro ei ollut pelkkä tädin koira, vaan karvainen serkku :) Joskus aikoja sitten, kun siskon nuorempi poika oli pieni ja kävi äitinsä kanssa meillä, niin hän kerran kysyi, että onko Fuga hänen serkku... mie vähä mietin ja sanoin, että joooo kyl se on :) ...ja siitä lähtien on miun koirat olleet lapsien karvaserkkuja <3

Carolla on nyt hyvä olla ja siitä olen onnellinen. Caro pysyy aina miun sydämessä ja miulla on paljon ihania muistoja ja kuvia ym.

Iloakin on miun elämään tulossa, mutta siitä kerron sitten toisella kertaa.