Surua

Siru menehtyi viime lauantaiaamuna aivan yllättäen. Olen vieläkin shokissa. Onneksi miulla on täällä Armi, joka tulee lohduttamaan miua, kun mie alan vaipua suruun. Ja kun huomaan, että Armi alkaa katsella, että missä Siru, niin mie lohdutan sitten häntä. Armi on nyt tehnyt sellaisia juttuja, mitä ainoastaan Siru teki.... jännää... yrittääkö Armi omalla tavallaan täyttää äitinsä jättämää aukkoa. Koirat on viisaita.

Suru on suuri. Siru oli mahtava rotunsa edustaja ja ihana persoona. Miun ensimmäinen kelpie. Yhteistä elämää tuli yli kymmenen vuotta. Lepää rauhassa rakas Siru.