Hyvää Joulunaikaa

Perjantai 21.12.2012 klo 9.26 - Jaana

Sirun ensimmäinen Joulu on jo ovella. Harmi vaan, kun nuo pakkaset pilaa meidän ulkoilut... onneksi hän ei pelkää kylmää, vaan reippaasti käy ulkona tarpeillaan, mutta sitten nopeasti sisälle, ettei tassut palellu.

Yritin ottaa sellasen hienon joulukuvan Sirusta, mutta oli niin vauhdikas neiti, että ei oikein onnistunut, mut haittaaks se :) ...vauhdikas kuva on oikeastaan kivempi ;) ...ja onneks se tuli otettua sillon, kun oli vielä siedettävät kelit.

HAUSKAA JOULUA TEILLE KAIKILLE JA KAIKKEA HYVÄÄ VUODELLE 2013 !!!! t.Jaana ja Siru

Uutta koettu jälleen

Maanantai 17.12.2012 klo 16.37 - Jaana

Siru on hyvin oppinut talon tavoille. Sisäsiisteyskin alkaa olla aika hyvin hanskassa. Irti-käskyä opeteltu, samoten luun antamista miulle, jonka mie sitte annan takasii. Leluja tuntee hyvin jo nimeltä ja oman nimen myös.... yks aamu oli telkkari auki ja sieltä tuli lastenohjelmaa, Siru oli unessa, kun telkkarista kuului kutsu "Siru" (siellä oli Siru niminen kissa) ...no meiän Siruhan nosti päätä unissaan ja katseli ihmeissään, että kuka häntä oikein kutsuu :)

Heli ja Retu kävivät meitä taas katsomassa ja tällä kertaa Retukin sai olla vapaana, hyvin väisteli pientä, nooo mitä nyt muutaman kerran Siru tuussahti pehmeään lumeen, mutta se ei tahtia haitannut.... ylös ja Retun perään :) Samana päivänä kävi myös uusia ihmisiä Sirua katsomassa, joten meillä oli aika väsynyt pikkukoira sinä iltana.

Siru on aika hauska pieni pakkaus, etenkin peilikuvan kanssa on kiva pelehtiä... hahhahhaa. Hän tykkää kovasti touhuta ulkona ja toivotaankin, että nuo pakkaset pysyisivät aisoissa. Muutama kuva tältä päivältä.

Pikkukoiran elämää

Keskiviikko 12.12.2012 klo 15.43 - Jaana

Siru on tavannut uusia ihmisiä ja kokenut uusia juttuja... pesukoneen linkoaminen oli ensin pelottavaa, mutta kun vietettiin aikaa samassa huoneessa koneen kanssa .... niin lopuksi seisoi melkein koneen vieressä siitä välittämättä. Eilen kävi likakaivon tyhjentäjä, no tietysti myö mentiin Sirun kanssa katsomaan, että mitä siellä tapahtuu... Siru oli miulla sylissä ja ensin vähän pelotti, mutta sitten rentoutui ja katseli uteliaana. Reipas tytsy.

Maahanmenon opetin pari päivää sitten ja kun haen postin tien toiselta puolelta, niin Siru odottaa hienosti pihalla portin takana... katselee vaan pää kallellaan. Metsässä ollaan välillä käyty kävelyllä ja siellä on kiva kirmailla poluilla ja välillä hypätä hankeen :) Sohvalla saa köllötellä miun kaa, mutta omineen en sinne sitä laske, ettei vaan tipahda, kun venyttelee ja työntää itseänsä sohvan laidalle.... ja itse ei sinne vielä edes pääse.

Eka kuvassa Siru on miun kummipojan tyttären Jennan kanssa :)

Sirun eka koirakaveri

Perjantai 7.12.2012 klo 21.28 - Jaana

Eilen kävivät Heli ja Retu-snautseri eka kertaa katsomassa pikkuneitiä. Siru oli tosi rohkea, eikä pelännyt Retua yhtään, vaan reippaasti meni haistelemaan :) Siru oli niin onnessaan, kun sai koirakaverin. Se oli sellainen tutustumiskäynti. Tänään sitten Heli ja Retu kävivät uudelleen, ensin käytiin autoajelulla ja sen jälkeen koissut leikki hippaa omenapuun ympärillä ...tosin Retu oli vielä hihnassa, ettei käy mitään, kun on tuota kokoeroa sen verran. Kunhan Siru kasvaa, niin sitten pääsevät kunnolla leikkimään :)

Tänään kävi sitten muitakin uusia ihmisiä Sirua katsomassa. Miun veli, jonka kanssa käytiin hakemassa Siru tuli tyttäriensä kanssa ja tyttöjen poikakaverit olivat myös mukana... joten kerralla monta uutta ihmistä. Ensin Sirua vähän pelotti, mutta häntä kuitenkin vipotti kovasti ja teki mieli mennä katsomaan. Lopulta kaikki olivat kavereita ja jokaista nuoltiin joko naamasta tai kädestä :) ...mutta sitten tutustumisen ja pienen leikkimisen jälkeen Siru väsähti ja nukahti olohuoneen lattialle :D Kiitti Sannalle Sirun uudesta narulelusta.

Siru 2kk vanha

Keskiviikko 5.12.2012 klo 16.00 - Jaana

Tänään Siru täyttää 2 kuukautta :) Harmi vaan kun on tuota pakkasta -15, niin ei voi olla ulkona... pakolliset pisu- ja kakalla käynnit tietenkin tehdään. Eilen kun oli vain -7, niin voitiin olla vähän enemmän ulkona. Siru tykkää kovasti painella tuolla pitkin miun tekemiä polkuja ja välillä kyllä pomppii lumessakin :D

Istuminen jo osataan ja ruokakuppia odotetaan nätisti. Hihnassa kulkua ollaan myös aloiteltu sisällä... sekin menee aika kivasti. Yksinoloa aloiteltiin ihan vaan niin, että ensin oltiin portin eri puolilla... siis sisällä ja sitten seuraava etappi on ollut, että menen kuistiin ja ovi kiinni, mutta Siru näkee miut ikkunasta. Seuraavaksi sitten häviän näkyvistä ;)

Kun Siru nukkuu, olen käynyt kaupassa ...olen mennyt ulos takaovesta ja pari kertaa Siru on herännyt sillä välin, mutta on vain vaihtanut paikkaa ja jatkanut unia. Pikkuhiljaa hyvää tulee :)

Siru 8 viikkoa

Perjantai 30.11.2012 klo 15.21 - Jaana

Tänään Siru on nähnyt elämää kokonaiset kahdeksan viikkoa :) ... kaikkea uutta on pienen koiran elämään tullut. Lunta oli hieman satanut toissa-aamuna... eipä se paljoa hetkauttanut ja tänään sitä satoi oikein kunnolla. Siellä mennä viipotti lumessa pieni musta .... nyt mie ainakin löydän sen tuolla pihalla iltahämärällä, kun on valoisampaa...

Korvat on tänään pysyneet pystyssä... siis kummatkin, kun tuo toinen oli eilen vielä lerpallaan. Oman nimensä Siru jo tietää... ainakin juoksee lujaa luokse, kun sanon Siru :) Kovin on vauhdikas neito. Hyppimisen ja pureskelun poisjääntiä opetellaan ja ei noita pisujakaan niin hirveästi ole sisälle tullut. Pikkuhiljaa uuden opettelua ... vähän jo istumista harjoiteltu ;) Mutta leikkiminen on sitä pennun työtä... sitä tehdään ja paljon yhdessä lattiatasossa :)

Pienen koissun kotiutumista

Tiistai 27.11.2012 klo 16.12 - Jaana

Huomaa, että Siru on jo hyvin kotiutunut meille. Sisällä mennään reippaasti huoneesta toiseen ja pihalla painellaan sellasta kyytiä, että hyvä kun jalat kerkiää mukana :) Ohi meneviä autoja katsellaan hyvin tarkkaan ja paikallaan istuen, että mitäs metelöiviä hökötyksiä nuo onkaan.

Tänään leikattiin kynnet, putsattiin vähän korvia ja katsottiin hampaat... kaikki meni hienosti... pikkuneiti oli sen verran väsynyt, että sain tehdä mitä vaan. Kaulapantaa ollaan nyt kahtena päivänä pidetty vähän aikaa, ensin sitä kovasti rapsutteli, mutta tänään jo antoi olla paremmin.

Tänään olikin kiva ilma... aurinko vähän näyttäytyi ja sain otettua pihalla kuvia. Pieni metsäkävelykin tehtiin. Kiva on seurata pienen pennun tekemisiä, kun maailma on ihmeitä täynnä ja kaivonkannella on kiva tähystää :)

Siru tuli taloon :)

Sunnuntai 25.11.2012 klo 13.22 - Jaana

No niin eilen se sitten vihdoin tapahtui, että haettiin miun veljen kaa pikku Siru meille. Matkalla välillä vähän itki, mutta loppumatkalla veteli unia peppu auton penkillä ja pääpuoli miun sylissä. Pihalla teki pisun ja sai pienen juoksuhepulin :) ....sisällä olikin sitten paljon ihmettelemistä.

Leikittiin ja välillä hän nukkui ja sitten välillä käytiin ulkona... useammankii kerran. Eilen ei tullut yhtään pisua saati kakkaa sisälle. Yö meni todella hyvin, Siru nukkui miun tekemässä pahvilaatikkopedissä, jossa oli pehmusteet ja ensikodista mukaan saatu käytetty pehmolelu unikaverina... siinä oli sisarusten hajuja. Ei kuulunut itkua eikä käynyt kertaakaan pisulla yön aikana.

 Aamulla sitten vähän kerkis pisua tulla lattialle, kun miulla meni sukkien laittoon liian kauan aikaa :) ...mut loput pisut teki pihalle samoin kakat. Tänään ollaan taas käyty monta kertaa ulkona, mutta kun on niin sateista ja harmaata, niin ei siellä kauaa kehtaa olla, eikä saa oikein hyviä kuviakaan. Sisällä olen sitten ottanut kuvia.

Me saatiin mukaan pentupaketti ... sieltä löytyi vaikka mitä... leluja, purujuttuja, hihna, panta ja kaikenlaista muutakin sekä nukkuma-alusta, jonka päällä Siru nukkuu tuossa yhdessä kuvassa. Mukaan saatiin myös evästä ja pari vanhaa pehmolelua, joissa oli sitten sisarusten hajuja, ettei ole niin ikävä sekä tietysti kelpien "käyttöohjeet" :) Kiitos Leenalle ja Tuulalle "pienestä" pentupaketista ja tietysti kiitos myös tästä pienestä onnen sirpaleesta ...on hän vaan niin ihana <3

Pieni onnensirpale

Perjantai 9.11.2012 klo 17.28 - Jaana

Miullahan on tarkoitus ottaa Caron lapsenlapsi, mutta parhaimmassakin tapauksessa joutuisin odottamaan 4,5 kuukautta, se sai miut paniikkiin.... ajatus siitä, että viettäisin koko pitkän talven ilman koirakaveria .... äääh se oikein kuristi miua kurkusta.....

Viikko sitten perjantaina mieleeni tuli, että Caron kasvattajallahan on tällä hetkellä kelpien pennut... hmmm mitäpä jos.... se ajatus pyöri miun päässä eikä jättänyt rauhaan, joten lähetin Tuulalle varovaista viestiä, että oiskohan sillä vielä kelpien narttupentua vapaana..... vastaus tuli, että on yksi (jälkeenpäin Tuula kerto, että oli aika yllättynyt ja säikähtänyt, että mitä ihmettä se Jaana nyt meinaa, eikö se enää Meemin pentua haluakaan) ...mut sit mie lähetin uutta viestiä, että mitäs jos mie nyt ottaisin kelpiepennun ja sit ku Meemi saa pennut, niin sitten myös tervupennun, että kuulostaako kahelilta :) ...no ei kuulemma ....hihhihhiiii. Ajatus kahdesta koirasta johtuu siitä, että en enää halua tilannetta, jossa olisin ilman yhtään koirakaveria.

Joten miulle on nyt sitten parin viikon päästä tulossa australiankelpietyttö viralliselta nimeltään Bestseller Riwi-Riwipuwa. Kutsumanimikin on jo keksitty... yhtenä yönä, kun ei uni tullut silmään, niin sitä mietin ...ensin yritin vääntää R-kirjaimella alkavaa, mutta sitten se ykskaks vaan välähti... hän on Siru - pieni onnensirpale <3 ....  miun onni, että Tuulalla oli vielä se yksi pentu vapaana, vaikka sitä oli kyselty ( jostain kumman syystä Tuula oli vaan odottanut jotain.... jännästi asiat loksahtaa kohilleen ).

Miulla on vielä kova ikävä Caroa ja toivon, että tää pikkuinen auttaa miua siinä surussa. Jos jotain ei miun ratkaisu miellytä, niin se on sitten hänen ongelmansa ei miun ... miulla riittää rakkautta muillekin kuin belggareille ja onhan miulle toivottavasti ensi vuonna tulossa myöskin se Caron lapsenlapsi.

Niin ja pitäähän miulla aina välillä olla se yks musta koira, niin pysyy miun koiramainen maailma tasapainossa ;)

Kuvassa Siru tänään 5 viikkoa vanhana ja alakuvassa Siru ja sisarukset :) Kuvat on ottanut äitikoiran omistaja Leena.

Caron muistolle <3

Sunnuntai 4.11.2012 klo 13.37 - Jaana

Nyt on viikko vierähtänyt Caron poismenosta. Kovin on tuntunut yksinäiseltä ilman parasta ystävää. Alkuviikko olikin aivan kamala ...itkua... itkua ja taas itkua... olin myös tosi väsynyt. Onneksi sain yöt nukuttua suht hyvin, oli sen verran univelkaa.

Caroa on kauhea ikävä ja itkua tulee vielä, mutta ei niin usein... tosin se itku tulee joskus aivan yllättäen ihan missä vaan... esim. kaupassa. Lenkillä olen yrittänyt käydä maantiellä, mutta kyl se on aika onnetonta ilman koiraa. Parempi pyöriä tässä lähimaastossa ja metsässä, jossa voi sitten itkeä tihrustaa mielensä mukaan.

Miun siskon lapsille ja veljien lapsille Caro ei ollut pelkkä tädin koira, vaan karvainen serkku :) Joskus aikoja sitten, kun siskon nuorempi poika oli pieni ja kävi äitinsä kanssa meillä, niin hän kerran kysyi, että onko Fuga hänen serkku... mie vähä mietin ja sanoin, että joooo kyl se on :) ...ja siitä lähtien on miun koirat olleet lapsien karvaserkkuja <3

Carolla on nyt hyvä olla ja siitä olen onnellinen. Caro pysyy aina miun sydämessä ja miulla on paljon ihania muistoja ja kuvia ym.

Iloakin on miun elämään tulossa, mutta siitä kerron sitten toisella kertaa.

Surun päivä :(

Sunnuntai 28.10.2012 klo 18.12 - Jaana

Viime kirjoituksen jälkeen Caron syöminen huonontui ja eilen ei syönyt enää muuta kuin viiliä. Mutta silti halusi kävellä metsässä vielä eilenkin ja leikki pallolla. Perjantaina kun leikittiin, niin Caro taas kipristi nenää niinkuin aina kun kyttää, että milloin pallo liikkuu ... miua alkoi ensin naurattamaan ja samantien se muuttui itkuksi, kun tajusin kuinka ikävä miulle tulee... Caro vähän aikaa miua katteli ja tuli sitten miua lohduttamaan... pökki miua kuonolla, että ei mitään hätää...

Eilen jo päätin, että maanantaina soitan eläinlääkärille ja se päätös vähän helpotti oloa. Sitten eilen illalla kymmenen aikaan, kun oltiin lähdössä iltapissille, niin Caro ei päässytkään omin avuin ylös makuulta ...mie sitte autoin hänet jaloilleen ja pysty ite sitte kävelemään. Mutta oli ressukka aika hämmentynyt.

Caro nukkui yön miun sängyn vieressä ja mie välillä rapsuttelin ja silittelin häntä, välillä oltiin "käsi kädessä" eli Caron tassu oli miun kädessä.... Nukkui välillä ihan rauhallisesti. Ja aamulla söi viiliä ja teki tarpeensa, mutta piti auttaa jaloilleen. 

Aamulla viestittelin meidän eläinlääkärille ja sovittiin, että hän tulee tänään puolenpäivän aikaan antamaan Carolle viimeisen piikin. 

Kiitos Caro, että saatiin siun oman tahtosi mukaan nauttia näistä loppupäivistä lähes viimeiseen saakka. Tänään olit niin väsynyt, mutta kun lekuri tuli, niin johan pääsit itse jaloillesi ja vähän haukuitkin....

Ja iso Kiitos Kirstille Caron hyvästä hoidosta.

Nyt Caro nukkuu meidän mökillä Fugan ja Wilman välissä. Miulla on kauhee ikävä ja meidän talo tuntuu niin tyhjältä .... mutta joskus vielä meillä tepastelee Caron lapsenlapsi.... sitä odotellessa....

Caro mennä porskuttaa

Keskiviikko 24.10.2012 klo 15.09 - Jaana

Caro on nyt viikon ajan syönyt pienempää lääkeannosta. Kaulassa on ne turvonneet imusolmukkeet, mutta ne eivät ole kasvaneet ja hengitys kulkee hyvin. Kuonon turvotus on hävinnyt, mutta jalka on edelleen turvoksissa ja se vähän haittaa liikkumista, välillä hyppii kolmella jalalla menemään ja välillä vähän nilkuttaen. Joskus kannan hänet yläkertaan, ettei jalka rasitu turhaan.

Pieniä metsälenkkejä ollaan tehty kolme-neljä päivässä ja ihan Caron omasta pyynnöstä.  Mennään rauhallisesti ja silloin Caro kulkee lähes nilkuttamatta. Nyt on ollut onneksi välillä kivoja ilmoja, niin ollaan saatu olla enemmän muutenkin ulkona ja pihalla touhuamassa. Ja siitäkös tuo koissu niin tykkää :)

Ruokahalu ei ehkä ole enää samanlainen, mutta syö kumminkin ihan hyvin. Päivä kerrallaan mennä porskutettaan ja nautitaan yhdessäolosta.

Caron oma tahto

Perjantai 19.10.2012 klo 14.25 - Jaana

Eilen aamulla Caro ei syönyt kaikkea ruokaa, vaan noin kolmasosa jäi kuppiin. Lääke oli siinä seassa, joten en tiedä saiko koko annosta. No Caro oli paljon reippaampi eilen, leikittiin pallolla pihalla ym :) ...päiväannoksen söi hyvin, siinä ei ollut lääkettä. Iltaruoan seassa taas oli lääke ja sitä vaan vähän nuuhki ja meni pois, mutta söi sitten papuja kuivana ja viilin viilinä.

Caro vaan vissiin päätti, että hän ei halua olla lääketokkurassa. No sain kuitenkin iltaviilin seassa annettua puolikkaan tabletin, koska eihän sitä lääkitystä ihan ykskaks voi lopettaakaan. Yö meni todella hyvin, miekii sain nukuttua paremmin. Caro ei ole kertaakaan miua herättäny yöllä, että pitäis päästä ulos. Mut mie oon kuitenkin nukkunu aika huonosti ja kuulostellu, että jos sillä ois hätä.

Tänään aamulla ei taaskaan kelvannut ruoka, mutta söi viiliä johon pistin puolikkaan tabun sekaan. Ja sitten myöhemmin pyöritteli namipalloa innoissaan. Päivällä pihalla taas pelattiin pallolla ja tehtiin pieni kävely metsässä eikä Caro ontunut yhtään. Jalka sekä kuono ovat vielä turvoksissa, mutta ne eivät haittaa.

Tiedänhän minä sen, että isommalla lääkityksellä saattais elämä olla vähän pidempi, mutta lopputulos on kuitenkin se sama. Joten olen Caron kanssa samaa mieltä, että me mennään pienemmällä annoksella, koska mieluummin mie katselen loppuajan pirteämpää koiraa, kuin lääketokkurassa olevaa ja suurimman ajan nukkuvaa koiraa. Ja näyttää tuo koirakin nauttivan taas, kun jaksaa leikkiä ja vähän kävelläkin pihalla.

Ei se elämän pituus vaan se elämän laatu <3

Surullista ...

Keskiviikko 17.10.2012 klo 14.10 - Jaana

Caron patit on pysyneet nyt aisoissa, mutta on tullut muuta vaikeutta koissun elämään. Toissayön aikana Caron oikea takajalka oli turvonnut ja kuumotti nivelen kohdalta. Meni sitten ontuen eteenpäin. Eilen meni kylläkin välillä kolmella jalalla ja muutaman kerran kannoin hänet portaat ylös, kun ei uskaltanut mennä itse.

No yön levättyään aamulla taas kulki kaikilla jaloilla, vähän vaan nilkutti, mutta nyt on sitten kuono vähän turvonnut. Hengitys kulkee kuitenkin hyvin ja on syönyt ihan hyvin, paitsi nyt päivällä vähän jäi kuppiin.

Eilen meitä kävivät katsomassa miun toinen veli tyttärineen ...Kiitti paljon teille tytöt <3 <3 , Caroa piristi kummasti, olisi vaan niin kovasti halunnut pelata tyttöjen kanssa pallolla.

Vielä Caro pihalla tänäänkin miulle palloa tarjos, että leikitään.... sisällä sitten vaan enimmäkseen nukkuu .... ei taida olla enää montaa päivää jäljellä .... surullista katsoa, kun muutama kuukausi sitten oli vielä niin meneväinen koira ja nyt on muisto vain siitä ... rakas ressukka <3

Ikävää kerrottavaa

Tiistai 9.10.2012 klo 15.09 - Jaana

Nyt on sitten niin, että Caron kaulassa olevat patit on vähän kasvaneet ja niskaan on ilmestynyt pari uutta... silmistä vuotaa välillä nestettä ja välillä hengitys on äänekkäämpää, joka johtuu siitä, että turvonneet imusolmukkeet painaa rintakehää. Vielä nostetaan lääkeannosta, mutta se väistämätön on kohta edessä :(

Caro syö vielä hyvin ja leikkii leluilla sekä juoksentelee pihalla, mutta jos syöminen vaikeutuu, niin se on sitten menoa.... ei voi muuta kuin elää tätä hetkeä ja tehdä koissun loppuelämästä jotensakin mukava.

Caron syksyä

Perjantai 5.10.2012 klo 15.44 - Jaana

Caro on voinut ihan hyvin, väsyneempi tietenkin on verrattuna entiseen terveeseen koissuun. Pihallakin käy välillä jopa makoilemaan, mikä oli hyvin harvinaista ennen, mutta haluaa edelleen leikkiä leluilla. Remmilenkeillä ei tietenkään voida käydä, kun kaulapanta painaisi patteja kaulassa ja valjaat taas hiertäisi kainaloissa olevia. Joten käydään pienempiä kävelyitä tuossa lähimetsässä... siellä Caro voi kulkea vapaana, niinkuin ennenkin. Ja onneks on tuo oma piha, missä Caro voi touhuta ja liikkua omaan tahtiin.

Ruokahalu on hyvä, mutta hän on edelleen aika laiha.... se vaan taitaa kuulua taudin kuvaan, että tuo paino ei oikein nouse. Mutta pääasia, että syö. Pikkuhiljaa ollaan siirretty aamuherätystä ja lääkkeenantoa seitsemään, ei ollut mitään järkeä herätä niin aikaisin, kun ei ole työhön menoa... nyt ei välttämättä tarvi edes käydä uudelleen nukkumaan. Samoten sitten illalla ruoka ja lääke klo 19.00. Pysyy lääkkeen vaikutus sitten tasaisena.

Caro on miun kaa touhunnu pihahommia... haravointi etenkin on Carosta kivaa. Mie ku haravoin lehdet kasaan, niin Caro tiputtaa lelun sinne keskelle ja sitten alkaa sitä etsimään sieltä.... joten kohta on kasa levällään, mut pääasia että Carolla on kivaa :) Pari kuvaa viikolta.

Potilaan oloa

Sunnuntai 16.9.2012 klo 10.27 - Jaana

Caro voi tilanteeseen nähden ihan hyvin. Patteja on kaulassa ja kainaloissa, mutta ne eivät ole nyt kasvaneet. Joskus on nenä kuiva ja kuuma, mutta vähän ajan kuluttua taas viileä ja kostea. Välillä Caron oli vaikeata syödä puruluita, mutta nyt ne menevät taas ihan hyvin. Ruokahalu on ollut muuten hyvä. Ja muutenkin Caro on ollut reipas tyttö.

 Miulla alkoi nyt loma, mutta silti herätään aamuisin lähes samaan aikaan kuin oisin lähdössä töihin. Ennen kuutta ulos ja sen jälkeen Carolle ruoka ja lääke, mutta sitten voidaankin mennä takasin nukkumaan :)

Onneks mie oon perusluonteeltani positiivinen ihminen ja yritän joka asiasta löytää jotain positiivista.... tosin Caron sairaudesta en ole löytänyt. Mutta en voi vaipua synkkyyteen, koska Caro vaistoaa niin hyvin miun mielentilat ja se ei ole nyt hyväksi koissulle. Joten hymyssä suu vaikka sydäntä riipii. Ja tällä hetkellä kaikki on hyvin.

Tämän päivän potilaskuva.

Sairauskertomusta...

Sunnuntai 2.9.2012 klo 15.32 - Jaana

Kaksi viikkoa sitten Caron ruokahalu huononi ja oksenteli muutaman kerran, luulin että on joku pöpö mahassa ja annoin maitohappobakteereja ja syötin viiliä ja riisiä. Vatsaan ilmestyi punasia läiskiä ja alaleuka sekä peppureiän ja pimpsukan ympäristö oli turvoksissa... ja sitten ilmestyi ne pallukat kaulaan. Viikonloppuna soitin päivystävälle lekurille, ei ottanut meitä vielä sinne, mutta jos koira ei saa henkeä tai muuten kunto romahtaa, niin sitten soittoa uudelleen, muuten soittaa sitten maanantaina omalle lekurille. Se viikonloppu mentiin sitten viilin voimalla ja mie kuuntelin öisin koiran hengitystä.

Maanantaina sitten soitin omalle lekurille ja onneksi päästiin melkein heti. Miun toinen veli meitä kuletteli, kun miekii olin töissä ja kesken työpäivän reissattiin... lekuri sitten tutki ja mittasi kuumeen, kuumetta oli 39,2  ja sitten löysi lisää niitä turvonneita pallukoita takajaloista ym. ja totesi, että todennäköisesti se on imusolmukesyöpä :( .........  mutta jos haluan täyden varmuuden, niin sitten pitäisi ottaa koepala.

Päädyttiin sitten ensin lääkekuuriin ja sen jälkeen katsellaan missä mennään. Antoi benisiliini- ja kortisoonipiikit. Ja mie jatkan sitte antamalla lääkekuurit loppuun. Ja sovittiin, että lähettelen välillä viestejä, miten lääkkeet auttaa. No ruokahalu palasi tosi nopeasti, mutta kun Caro oli laihtunut ja mahalaukku pienentynyt, niin en voinut isoja annoksia antaa.

Nyt kun lääkkeitä Caro on kohta saanut viikon, niin koira on ihan kuin ennen, vauhtia riittää :) ...alaleuan turvotus on hävinnyt kokonaan ja värkitkin alkaa olla normaalit, läiskät vatsasta ovat haalistuneet ja mikä tärkeintä, ne pallukat kaulassa ovat pienentyneet ...

Viime viikon maanantai oli kamala, kun tuli miun eka koira mieleen, jolla ei ollut elinaikaa kuin pari kuukautta taudin toteamisen jälkeen ja nyt tietysti myös ajattelin, että Caro lähtee ja nopeasti ...voi sitä itkun määrää :(

Onneksi miulla on paljon koiramaisia ihmisystäviä, joiden tsempitys oli tosi tarpeen. Nyt sitte mennään päivä kerrallaan, vaikka tällähetkellä Carolla ei ole hätää, mutta aika näyttää. Nautitaan jokaisesta yhteisestä hetkestä :)

Kuvia toipilaasta.

Lue lisää »

Caro 9 vuotta

Keskiviikko 11.7.2012 klo 20.03 - Jaana

Caro-Kaisu-Caroliina täyttää tänään 9 vuotta .... Onnea meiän mussukalle :)Onnitteluja myöskin Caron sisaruksille ... Löppöselle, Kamulle, Caralle ja Mallalle! Kuvia päivänsankarista :)

Kevättä rinnassa

Torstai 1.3.2012 klo 16.49 - Jaana

Hupsista vaan, on tuo kirjoitteleminen tänne vähän unohtunut. Elämä on tavallisen rauhallista, joten eipä tässä ole ollut mitään kirjoittamistakaan :)

Carolta oon joutunu vähän leikkaamaan pöksykarvoja, kun olivat menneet ihan tumppuun... niitä kun on leikkauksen jälkeen siunaantunut oikein hurjasti ja Caro kun tykkää möyriä tuolla lumessa, niin lumi tarttuu ihan kunnolla karvoihin (tietyssä pakkasasteessa, ei onneks aina) ja välillä on miun nyrkin kokoisia pallukoita sen takajalkojen välissä.... yks päivä niitä oli niin paljon, että Caro joutui kävelemään jalat levällään, ihankuin lännen ukko ..hahhahhaaaa. Ja sitten sisällä joutuu odottamaan aika kauan, ennenkuin ne on sulaneet ja pääsee kunnolla huilaamaan. Mut silti Caro rakastaa lunta :) 

Näyttelyissä ei olla käyty aikoihin, eikä olla menossakaan... joko on ollut liian pitkä tauko edellisestä tai miun into vaan on laantunut. Toisaalta säännöt on taas muuttuneet, joten ei senkään takia oikein huvita...

Tänään on sitten ensimmäinen kunnon nuoskakeli ja touhuttiin tuolla ulkona. Muutama kuva tämän päivän ulkoilusta.... osassa niistä Caro etsii lelua :)